Annapas ajan kulua, päivän mennä, toisen tulla, taas minua tarvitahan, katsotahan, kaivatahan, arveli Väinämöinen Kalevalan loppurunossa ja oikein arvelikin.

Väinämöinen on tullut takaisin Turun kuninkaana ja riekkunut rock-tähtenä. Väinämöinen on pudonnut suoraan Kalevalan maailmasta nykypäivään ja ihmetellyt, mitä täällä oikein on meneillään.

Väi­nä­möi­nen on hau­dat­tu Pa­ne­li­an Ku­nin­kaan­hau­taan. It­se asi­as­sa Väi­nä­möi­nen oli­kin nai­nen, joka hal­lit­si rin­nak­kais­to­del­li­suut­ta.

Ka­le­va­la ja Poh­jo­la ovat vi­hol­li­sia kes­ke­nään, mut­ta Väi­nä­möi­nen ja Lou­hi saat­toi­vat sil­ti ol­la ra­kas­ta­vai­sia. Rii­ta tuli hei­dän yh­tei­ses­tä po­jas­taan Sam­mos­ta.

Ei­kä Ai­no vält­tä­mät­tä kuol­lut hu­kut­tau­tu­es­saan. To­tuus saat­toi ol­la, et­tä Väi­nä­möi­sen Ai­noon koh­dis­ta­ma rak­kau­den­tun­ne oli­kin mo­lem­min­puo­li­nen, mut­ta se ei vain näyt­tä­nyt sil­tä ulos­päin. Lop­pu oli eh­kä on­nel­li­nen.

Kaik­ki nämä aja­tuk­set ovat esi­merk­ke­jä ja tul­kin­to­ja 2000-lu­vun Ka­le­va­la-muun­nel­mis­ta, joi­ta on kir­joi­na jul­kais­tu täl­lä vuo­si­tu­han­nel­la tois­ta­kym­men­tä. Uu­sia Ka­le­va­la-muun­nel­mia syn­tyy jat­ku­vas­ti eri tai­tee­na­loil­la ja jo kou­luis­sa ja päi­vä­ko­deis­sa, jois­sa kan­sal­li­see­pok­sen ta­pah­tu­mia ta­pail­laan ja tul­ki­taan.

Har­va suo­ma­lai­nen on viit­si­nyt lu­kea sa­to­ja si­vu­ja ka­le­va­la­mit­taa, mut­ta lä­hes jo­kai­nen tie­tää pää­koh­dat te­ok­sen ta­pah­tu­mis­ta ja hen­ki­löis­tä. Ka­le­va­la-muun­nel­man ym­mär­tä­mi­seen se riit­tää. Kaik­ki muun­nel­mat ja nii­den ku­lut­ta­jat ker­to­vat yh­des­sä ta­ri­naa sii­tä, et­tä Ka­le­va­la on elin­voi­mai­nen osa suo­ma­lais­ta kult­tuu­ria.

Toi­set te­ki­jät ovat kun­ni­oit­ta­neet te­os­ta kir­joit­ta­mal­la sen uu­del­leen ny­kyih­mi­sel­le ka­le­va­la­mit­taa hel­pom­min ym­mär­ret­tä­vään muo­toon mut­ta säi­lyt­tä­en sa­mal­la hen­ki­löt ja ta­pah­tu­mat mah­dol­li­sim­man muut­tu­mat­to­ma­na. Jot­kut ovat yrit­tä­neet an­taa his­to­ri­al­li­sia se­li­tyk­siä Ka­le­va­lan ta­pah­tu­mil­le, jot­kut tuo­neet ta­pah­tu­mat ny­ky­päi­vään, jot­kut fan­ta­si­a­maa­il­maan, jot­kut kaik­kea sitä se­kai­sin. Toi­set ovat ot­ta­neet pa­lan siel­tä, toi­sen tääl­tä ja luo­neet ko­ko­naan uu­den ta­ri­nan, jos­sa on vai­kut­tei­ta ja ai­nek­sia ee­pok­ses­ta.

Näis­tä ai­nek­sis­ta olen saa­nut oi­keu­den teh­dä väi­tös­kir­jan. Al­ku­vuo­des­ta aloi­tan.