Toimittajalta
Elli-Mari
 
Ahola
9.9.2021 8.00

Rahanarvoista ja silti lähes ilmaista

Haluan tänään kertoa teille oivalluksesta, jonka saaminen jo kymmenen vuotta sitten olisi aiheuttanut paljon säästöjä ja mukavuutta. Se on nimeltään kirjaston kauko­lai­na­palvelu.

Kun ko­ro­na löi yli­o­pis­ton kir­jas­ton ovet kiin­ni, jou­duin kir­jal­li­suus­tie­teel­li­sen väi­tös­kir­ja­työ­ni kans­sa han­ka­luuk­siin. Niin hyvä kuin Sa­ta­kir­jas­to­jen va­li­koi­ma on­kin, ai­van kaik­kia tar­vit­ta­via te­ok­sia ei Sa­ta­kun­nas­ta saa. Ei kyl­lä saa­nut opis­ke­lu­ai­koi­na­kaan, ja sama pä­tee to­den­nä­köi­ses­ti eri alo­jen opis­ke­li­joi­hin yhä: kaik­kea tie­teel­lis­tä kir­jal­li­suut­ta ei pe­rus­tut­kin­toa var­ten­kaan ole tar­jol­la muu­al­la kuin yli­o­pis­to­jen kir­jas­tois­sa.

Suu­ri apu oli sii­tä, et­tä niin oman yli­o­pis­ton kir­jas­to kuin kan­sain­vä­li­nen aka­tee­mi­nen maa­il­ma he­rä­si­vät sa­maan pai­na­jai­seen kaik­ki­al­la, ja saa­ta­vil­le tuli pian enem­män e-kir­jal­li­suut­ta kuin ai­em­min. Kaik­kein suu­rin apu on kui­ten­kin ol­lut iki­o­ma Eu­ran kir­jas­to.

Tie­sit­kö, et­tä voit ti­la­ta oman ko­ti­kir­jas­to­si tis­kil­le mel­kein­pä min­kä ta­han­sa kir­jan mis­tä ta­han­sa Suo­men kir­jas­tos­ta? Kai­ken li­säk­si kir­jas­ton am­ma­til­li­set lon­ke­rot ulot­tu­vat sel­lai­siin­kin paik­koi­hin, joi­hin ei ta­val­li­se­na lai­naa­ja­na hel­pos­ti pää­si­si.

Ko­ke­muk­se­ni mu­kaan tiet­ty teos kan­sal­lis­kir­jas­ton ko­ko­el­mas­ta Hel­sin­gis­tä saa­puu kes­ki­mää­rin vii­kos­sa. Kau­ko­lai­naa­mi­nen ei ole il­mais­ta, mut­ta hin­ta on niin koh­tuul­li­nen, et­tä sil­lä hin­nal­la en mat­kus­ta sen pa­rem­min jul­ki­sil­la kuin omal­la­kaan au­tol­la edes Tam­pe­reen yli­o­pis­ton kir­jas­toon ja ta­kai­sin. Tämä on huo­no uu­ti­nen vain tam­pe­re­lai­sil­le ys­tä­vil­le­ni, joi­den ta­paa­mi­sia olen vuo­sien var­rel­la pal­jon so­pi­nut kir­jas­to­reis­su­je­ni yh­tey­teen.

Vaik­ka pe­rus­tut­kin­toa opis­kel­les­sa yli­o­pis­ton kir­jas­to oli ai­na lä­hel­lä, oli­sin sil­loin­kin hyö­ty­nyt täs­tä pal­ve­lus­ta. Kun kurs­sil­li­nen vä­keä jo­not­taa yh­tä kir­jaa sa­maan ai­kaan, oli­si ol­lut hy­vin kä­te­vää tie­tää, et­tä sen voi ti­la­ta toi­sen yli­o­pis­ton kir­jas­tos­ta omaan ko­ti­kun­taan ja nou­taa vii­kon­lop­pu­na siel­tä.

Suo­ma­lai­nen kir­jas­to­lai­tos on kä­sit­tä­mät­tö­män hie­no pal­ve­lu ja pää­o­sin il­mai­nen. Sil­loin­kin, kun kir­jas­tos­sa jo­kin mak­saa, hin­nat ovat joko ni­mel­li­siä tai ai­na­kin var­sin koh­tuul­li­sia. Osa ih­mi­sis­tä on val­mis mak­sa­maan kuu­kau­si­hin­taa äly­pu­he­li­men kir­ja­pal­ve­luis­ta. Sitä ih­met­te­len. Mi­nul­la on kir­jas­to!

Ota kantaa