Uusi vuosi on alkanut, mutta se tuntuu jotenkin vanhalta jo syntyessään. Kaiken aikaa hoettava Suomi 100 -vuotta mantra tekee vuodesta vanhuksen. Johtuu se siitäkin, että tajuan olevani pian puolet Suomen iästä.

Syn­ty­es­sä­ni Suo­mi oli nuo­ri, niin kuin mies voi­man­sa tun­nos­sa – uran­sa hui­pul­la. Lap­se­na en ta­jun­nut, kuin­ka nuo­ri Suo­mi oi­kein oli­kaan. Mi­ten lä­hel­lä lop­pu­jen lo­puk­si oli­kaan se sota, joka piir­si jäl­ken­sä iso­van­hem­pii­ni ja sitä kaut­ta mei­hin mui­hin, hei­dän jäl­ke­läi­siin­sä. Se piir­tyy su­ku­pol­ves­ta toi­seen – niin kuin Moo­sek­sen kir­jan koh­ta isien pa­ho­jen te­ko­jen kos­ta­mi­ses­ta lap­sil­le kol­man­teen ja nel­jän­teen pol­veen.

Hei­ni­jo­en Mat­ti­lan pi­hal­la kas­va­nut kuu­si oli is­tu­tet­tu syn­ty­mä­ni vuon­na. Jo­ten­kin olin pit­kään sii­nä us­kos­sa, et­tä isoi­sä­ni oli­si is­tut­ta­nut sen mi­nun – en­sim­mäi­sen lap­sen­lap­sen­sa kun­ni­ak­si. Olin kai ai­ka van­ha, kun ta­ju­sin, et­tä 1967 is­tu­tet­tiin yli 30 000 ko­ti­kuus­ta. Nämä ko­ti­kuu­set puo­les­taan oli­vat saa­neet al­kun­sa jo vuon­na 1917 kyl­ve­tyn it­se­näi­syy­den kuu­sen sie­me­nis­tä. Lap­sia vuon­na 1967 syn­tyi elä­vä­nä 77 289.

Mi­nua isoi­sä­ni ei siis var­maan is­tut­ta­es­saan miet­ti­nyt. Ei vaik­ka hä­nen oma isän­sä oli kyl­lä is­tut­ta­nut pää­ry­nä­puun esi­kois­po­jan syn­ty­män kun­ni­ak­si. Näin siis ka­to­si­vat mi­nul­ta har­ha­ku­vi­tel­mat omas­ta tär­key­des­tä­ni, mut­ta puun juu­ret ovat sil­ti sy­väl­lä, his­to­ria ver­so­aa kau­kaa meis­tä jo­kai­ses­ta. Etäi­syys sa­dan vuo­den mat­kal­la on ly­hyt kuin sil­män­rä­päys, mut­ta yh­tä ai­kaa niin ää­ret­tö­män pit­kä.

Vuon­na 1917 Ylä­neel­lä ru­vet­tiin val­mis­ta­maan hä­tä­lei­pää, jo­hon käy­tet­tiin met­sis­tä ke­rät­tyä jä­kä­lää. Vuon­na 1967 ra­ken­net­tiin jo hy­vin­voin­ti-Suo­mea, ja Ylä­neel­lä kes­kus­tel­tiin en­sim­mäis­tä ker­taa his­to­ri­as­sa jä­te­ve­sien puh­dis­tus­tar­pees­ta ja sii­tä, et­tä ra­ken­ne­taan­ko eri­tyi­nen puh­dis­tus­lai­tos, vai­ko joh­de­taan­ko jä­te­ve­det suo­hon "jos­sa ne it­ses­tään puh­dis­tui­si­vat". Suo­puh­dis­ta­mo va­lit­tiin, mut­ta oli­han se­kin edis­tys­tä ver­rat­tu­na ai­kai­sem­paan, jos­sa kaik­ki joh­det­tiin Ylä­neen­jo­keen ja sitä kaut­ta Py­hä­jär­veen.

Mitä tuo vuo­si 2017- ko­ti­ky­läl­le, Suo­mel­le ja it­sel­le­ni?

Tai­dan joka ta­pauk­ses­sa is­tut­taa puun.