Toukokuussa 1980 olimme koko koulun yhteisellä maakun­ta­kier­rok­sella. Jostain syystä ostoskierros tehtiin Säkylässä.

"Ei Sä­ky­läs­sä pal­jo­a­kaan os­ta­mis­ta ole. Ja meil­lä oli niin nau­ret­ta­van vä­hän ai­kaa. Em­me Ka­tin kans­sa os­ta­neet mi­tään muu­ta kuin yh­den ai­no­an jää­te­lön. Kaik­ki muut li­kat ryn­tä­si­vät ke­mi­kaa­li­kaup­paan ni­mel­tä Fin­ni", kir­joi­tin lyi­jy­ky­näl­lä, jon­ka jäl­ki on pa­has­ti al­ka­nut him­me­tä kuu­den­nel­la luo­kal­la täyt­tä­mä­ni kir­jan si­vuil­ta.

Ta­ri­na pää­si si­ni­seen päi­vä­kir­jaa­ni, sil­lä seu­raa­va­na aa­mu­na kou­lun aa­mu­na­vauk­ses­sa pet­ty­nyt reh­to­ri tie­dot­ti, et­tä ke­mi­ka­li­o­kau­pas­sa esil­lä ol­leet ko­rut oli va­ras­tet­tu ja var­kaat oli­vat mei­dän luo­kan tyt­tö­jä. Vaik­ka lyi­jy on haa­lis­tu­nut, niin luo­kan var­kai­den ni­met erot­tu­vat yhä hy­vin. Olen sel­väs­ti kir­joit­ta­nut ne ylös huo­lel­la.

Pal­jon muu­ta­kin toki tal­len­tui. Sain hy­my­pat­saan ja ke­vät­juh­las­sa mi­nul­la oli val­koi­nen vek­ki­ha­me, pu­na­val­ko­rai­tai­nen pu­se­ro ja pu­nai­set ken­gät. Luok­ka­ret­kel­lä po­din kau­he­aa nu­haa ja ihai­lin hur­jas­ti Hel­sin­gis­sä nä­ke­mi­ä­ni mus­tia ih­mi­siä, joi­ta ei jazz-viik­koa lu­kuun ot­ta­mat­ta nä­ky­nyt kos­kaan edes Po­rin ka­tu­ku­vas­sa – ko­ti­ky­läs­tä Lu­vi­as­ta pu­hu­mat­ta­kaan.

Ke­säl­lä me­loin me­rel­lä ka­noo­til­la, sain In­ti­as­ta en­sim­mäi­sen kir­jeen­vaih­to­ys­tä­vä­ni ja lä­he­tin par­haan ys­tä­vä­ni kans­sa ihai­li­ja­kir­jeen Rau­ha S. Vir­ta­sel­le, jon­ka Sel­jan ty­töt -kir­ja­sar­jaa ra­kas­tim­me. Kuun­te­lin c-ka­se­til­ta Vil­la­ge Pe­op­lea ja olin näh­nyt te­le­vi­si­os­ta Tuu­len vie­mää, jon­ka ju­lis­tin päi­vä­kir­jas­sa­ni maa­il­man­kaik­keu­den par­haak­si elo­ku­vak­si. 50-luku oli yhä kuu­maa muo­tia – pari vuot­ta ai­em­min il­mes­ty­neen Gre­a­ce-mu­si­kaa­lin an­si­os­ta, ja muo­ti­tie­toi­set ys­tä­vä­ni pu­keu­tui­vat kel­lo­ha­mei­siin ja sa­tii­ni­tak­kei­hin.

Se kuu­den­nen luo­kan kesä oli sil­ti mo­nin ta­voin vie­lä omas­sa elä­mäs­sä­ni hy­vin huo­le­ton­ta ai­kaa, vaik­ka siir­ty­mi­nen ylä­as­teel­le ja kau­pun­ki­kou­luun hää­lyi jo mus­ta­na pil­ve­nä tai­vaan­ran­nas­sa.

Ra­kas päi­vä­kir­ja­ni, oli­pa tosi kiva ta­va­ta kuu­des­luok­ka­lai­nen it­se­ni pit­käs­tä ai­kaa. Il­man si­nua oli­sin unoh­ta­nut tä­män kai­ken.

"On omi­tuis­ta ol­la 13 vuot­ta. Vas­ta 13. Se on pie­ni ikä ja kui­ten­kin tun­nen it­se­ni van­hak­si ja vii­saak­si. Ai­van kuin oli­sin elä­nyt kau­an, kau­an", kir­joi­tin ke­sä­kuus­sa 1980.

Has­sua, et­tä jos­kus on tun­te­nut it­sen­sä van­hak­si ja vii­saak­si. Ny­ky­ään tun­tee it­sen­sä vain van­hak­si.