Blogi
Tuija
 
Helander
Olen keuhkosiirron saanut entinen huippu-urheilija, nykyinen kuntoilija ja valmentaja, jolle hengittäminen ja hengästyminen ovat jokapäiväisiä ilonaiheita. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri Turun kauppakorkeakoulusta, jonka oppeja käytän mieluummin raittiin ilman ja liikunnan kuin hammastahnan kaupitteluun. Blogini aiheet liittyvät useimmiten liikuntaan, urheiluun ja terveyteen. Entisenä nuorena (60 vuotta) saatan peilata myös asioihin ”ennen vanhaan”.
21.5.2022 7.40

Entisen nuoren nurkka: Mennään metsään

Metsässä huolet hälvenevät ja mieli virkistyy.

Metsässä huolet hälvenevät ja mieli virkistyy.

Tuija Helander

Pitkän ja lumisen talven jälkeen on ollut ilo päästä taas metsäpoluille tuulettumaan.

Met­sän ja luon­to­ym­pä­ris­tön mer­ki­tys­tä ih­mi­sen ter­vey­del­le on alet­tu tut­kia run­saas­ti 2000-lu­vul­la. Lä­hes jo­kai­ses­sa tut­ki­muk­ses­sa pää­dy­tään sa­maan tu­lok­seen: met­sä on ih­mi­sen hy­vin­voin­nil­le tär­ke­ää.

Seu­raa­vas­sa eri tut­ki­muk­sis­sa esiin tuo­tu­ja nä­kö­koh­tia.

”Mitä enem­män luon­toa, sitä ter­veem­pi ih­mi­nen”. Ja­pa­ni­lai­sen tut­ki­muk­sen mu­kaan stres­si­hor­mo­ne­ja ja syö­pää vas­tus­ta­via pro­tei­i­ne­ja erit­tyy enem­män luon­nos­sa kä­ve­lyn kuin kau­pun­ki­kä­ve­lyn jäl­keen.

Ai­vo­tut­ki­muk­sis­sa on ha­vait­tu, et­tä kä­ve­ly ja juok­su pump­paa­vat ver­ta ai­voi­hin eri­tyi­sen hy­vin. Tämä ei joh­du pel­käs­tään ve­ren­kier­ron nor­maa­lis­ta vil­kas­tu­mi­ses­ta lii­kun­nan seu­rauk­se­na, vaan ja­lan pai­nu­mi­ses­ta maa­han pump­paa­val­la ryt­mil­lä. As­ke­leen pai­nal­lus maa­han ja as­kel­ryt­mi, joka yleen­sä on sama kuin sy­dä­men lyön­ti­ti­heys, saa­vat ai­kaan ”pai­ne­aal­lon” ver­ta ai­voi­hin joh­ta­vis­sa val­ti­mois­sa. Juok­sus­sa vai­ku­tus on suu­rem­pi kuin kä­vel­les­sä, kun taas pyö­räi­lys­sä tätä ei ta­pah­du.

Ikääntyvälle väestölle lähimetsän helppo saavutettavuus korostuu.

Ikääntyvälle väestölle lähimetsän helppo saavutettavuus korostuu.

Tuija Helander

Lenk­kei­ly met­sän neu­las­po­luil­la ei käy li­has­ten ja ni­vel­ten pääl­le yh­tä pal­jon kuin ko­val­la as­fal­til­la. Tä­män mer­ki­tyk­sen olen huo­man­nut eten­kin vii­me vuo­si­na, kun vuo­si­ren­kai­ta on al­ka­nut ker­tyä ja ni­ve­let pik­ku hil­jaa ruos­tua. Män­ty­pui­den kat­vees­sa pois­sa ka­tu­pö­lyis­tä il­ma­kin on pal­jon raik­kaam­paa, mis­tä keuh­kot tyk­kää­vät!

”Met­sä vir­kis­tää te­hok­kaam­min kuin puis­to.” Met­sän vai­ku­tuk­set ei­vät ole ai­no­as­taan fy­si­o­lo­gi­sia, vaan niil­lä on suu­ri mer­ki­tys myös ih­mi­sen psyy­kel­le. Ky­se­ly­jen mu­kaan ih­mi­set ar­vos­ta­vat vi­he­ra­lu­eis­sa eri­tyi­ses­ti kau­nis­ta mai­se­maa, rau­haa, hil­jai­suut­ta ja met­sän tun­tua. Lä­hi­met­sil­lä on ra­ken­net­tu­ja puis­to­ja el­vyt­tä­väm­pi vai­ku­tus. Mo­net ih­mi­sis­tä ko­ke­vat, et­tä met­säs­sä huo­let haih­tu­vat ja mie­li vir­kis­tyy.

”Jos met­si­kös­tä nä­kee läpi, jää vir­kis­ty­mi­nen vä­häi­sek­si.” Ra­ken­ta­mi­sen tii­vis­tä­mi­nen kes­kus­ta-alu­eil­la su­pis­taa vi­he­ra­lu­e­ko­ko­nai­suuk­sia ja hä­vit­tää sa­mal­la asuk­kai­den ar­vos­ta­mia luon­to-omi­nai­suuk­sia. Jos laa­jo­ja luon­to­ko­ko­nai­suuk­sia pil­ko­taan, mah­dol­li­suus rau­han, hil­jai­suu­den ja met­sän­tun­nun ko­ke­muk­sil­le hä­vi­ää.

Lapset nauttivat metsässä kirmaamisesta.

Lapset nauttivat metsässä kirmaamisesta.

Tuija Helander

”Vi­he­ra­lu­ei­ta tar­vi­taan ko­din lä­hel­lä.” Lä­hel­lä asu­tus­ta ole­via vi­he­ra­lu­ei­ta käy­te­tään ah­ke­ram­min kuin syr­jäs­sä si­jait­se­via. Erääs­sä tut­ki­muk­ses­sa ha­vait­tiin, et­tä jos etäi­syys on al­le puo­li ki­lo­met­riä, alu­et­ta käyt­ti 70 pro­sent­tia asuk­kais­ta vä­hin­tään nel­jäs­ti vii­kos­sa. Vä­li­mat­kan kas­va­es­sa kah­teen ki­lo­met­riin tai yli käyt­tö pie­ne­ni 44 pro­sent­tiin ja kah­teen ker­taan vii­kos­sa.

Hol­lan­ti­lai­ses­sa tut­ki­muk­ses­sa to­det­tiin vi­he­rym­pä­ris­tön mer­ki­tyk­sen ko­ros­tu­van eten­kin las­ten, nuor­ten, ikään­ty­vien ja huo­nom­mas­sa so­si­oe­ko­no­mi­ses­sa ase­mas­sa ole­vien koh­dal­la.

En­tä sit­ten met­sien hyö­ty­käyt­tö, mar­jas­tus ja sie­nes­tys? Pii­ra­kat ja pais­tok­set mais­tu­vat sata ker­taa pa­rem­mil­ta, kun ne on vä­sät­ty it­se poi­mi­tuis­ta mar­jois­ta ja sie­nis­tä. Vi­ta­mii­nit­kin siir­ty­vät näin suo­raan met­säs­tä lau­ta­sel­le.

Tuhooko ne mein mörrimetsän!?

Tuhooko ne mein mörrimetsän!?

Tuija Helander

Kaut­tu­an met­sän ra­ken­ta­mi­ses­ta käy­tiin ko­vaa vään­töä muu­ta­ma vuo­si sit­ten. Ko­ro­na-ai­ka on vii­meis­tään osoit­ta­nut met­säm­me ar­von. Mi­käs sen hie­nom­paa kuin paik­ka, jo­hon pää­see tur­val­li­ses­ti, mak­sut­ta ja omin ja­loin muu­ta­mas­sa mi­nuu­tis­sa, ja jos­sa sa­mal­la ker­taa hoi­tu­vat sekä sie­lu et­tä ruu­mis.