Blogi
Tuija
 
Helander
Olen keuhkosiirron saanut entinen huippu-urheilija, nykyinen kuntoilija ja valmentaja, jolle hengittäminen ja hengästyminen ovat jokapäiväisiä ilonaiheita. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri Turun kauppakorkeakoulusta, jonka oppeja käytän mieluummin raittiin ilman ja liikunnan kuin hammastahnan kaupitteluun. Blogini aiheet liittyvät useimmiten liikuntaan, urheiluun ja terveyteen. Entisenä nuorena (60 vuotta) saatan peilata myös asioihin ”ennen vanhaan”.
7.11.2022 16.07

Entisen nuoren nurkka: Pingispallo päässä

Unessa aivot ”peseytyvät” puhtaiksi päivän rasituksista.

Unessa aivot ”peseytyvät” puhtaiksi päivän rasituksista.

Tuija Helander

Viime perjantain Perjantai-ohjelmassa oli aiheena tarkkaa­vai­suus­häiriö ja keskit­ty­mi­son­gelmat. Jono ADHD-tutkimuksiin on kuulemma kasvanut viime aikoina. Puhutaan jopa kansantaudista. Ovatko ADHD ja muut aivotoiminnan poikkeavuudet sitten lisääntyneet oikeasti?

Oh­jel­mas­sa mu­ka­na ol­leen nuo­ri­so­lää­ke­tie­teen do­sent­ti Sil­ja Ko­so­lan mu­kaan lä­hes­kään kai­kil­la ei näin ole, vaan tut­ki­muk­siin ha­keu­tuu nyt moni sel­lai­nen­kin, jon­ka pää­a­si­al­li­se­na on­gel­ma­na ovat vää­rän­lai­set elä­män­ta­vat. Nämä taas ovat seu­raus­ta yh­teis­kun­nas­sa val­lit­se­vas­ta elä­män­tyy­lis­tä.

– Hö­sö­tys­tä ja pö­sö­tys­tä, me­se­tys­tä ja tsät­tää­mis­tä, tie­to­tul­vaa, lu­et­te­li Ko­so­la esi­merk­ke­jä ny­ky­päi­väs­tä.

Lis­ta jat­kuu: lii­an vä­hän un­ta, lii­an vä­hän lii­kun­taa, lii­an pal­jon kaik­kea, mitä yri­te­tään teh­dä yh­tä ai­kaa. Ai­vot ei­vät täl­lais­ta kes­tä.

Esi­mer­kik­si yö­u­nen mää­rä on las­ke­nut 2000-lu­vul­la sel­väs­ti. Ko­so­lan mu­kaan uni on ai­vo­jen tär­keä ”pe­suoh­jel­ma”. Läh­tö uu­teen aa­muun ja päi­vän haas­tei­siin su­juu, kun ai­vot ovat yön ai­ka­na puh­dis­tu­neet.

Kun elämässä on liikaa hösötystä ja pösötystä, ajatukset sinkoilevat päässä kuin pingispallo ja keskittyminen kärsii.

Kun elämässä on liikaa hösötystä ja pösötystä, ajatukset sinkoilevat päässä kuin pingispallo ja keskittyminen kärsii.

Tuija Helander

Kes­kit­ty­mis­häi­ri­ös­tä ei­vät kär­si ai­no­as­taan nuo­ret, vaan tämä on tut­tu il­miö mo­nil­le työ­e­lä­mäs­sä mu­ka­na ole­vil­le sa­moin kuin sii­tä jo pois jää­neil­le­kin.

Omat­kin aja­tuk­set har­hai­le­vat. Vä­lil­lä niin, et­tä ajan ihan konk­reet­ti­ses­ti­kin har­haan. Olin tois­sa­vii­kon­lop­pu­na me­nos­sa maa­jouk­ku­e­lei­ril­le Pa­ju­lah­teen. Mat­kal­la pää­tin, et­ten me­ne­kään täl­lä ker­taa kah­vil­le Fors­san Au­to­kei­taal­le, vaan erää­seen pik­ku­kah­vi­laan Ci­ty­mar­ke­tin ja Pris­man ta­ka­na. Mie­leen ei tul­lut, et­tä Hä­meen­lin­nan–Rii­hi­mä­en-tiel­le kään­ny­tään jo pal­jon tätä en­nen. Her­kul­li­sen kor­va­puus­ti­kaf­feen sii­vit­tä­mä­nä kaa­sut­te­lin tyy­ty­väi­se­nä koh­ti Hel­sin­kiä, kun­nes yht’äk­kiä ta­ju­sin et­tä olen aja­nut ohi! Kark­ki­las­ta pää­sin on­nek­si kään­ty­mään poh­joi­seen, Vih­ti­jär­ven, Hy­vin­kään ja Mänt­sä­län kaut­ta Pa­ju­lah­teen. On­nek­si Suo­mi on pie­ni maa ja yli­mää­räis­tä mat­kaa tuli vain 30 ki­lo­met­riä.

Vii­me ai­koi­na aja­tus­ten har­hau­tu­mi­nen ja unoh­te­lut ovat li­sään­ty­neet niin, et­tä jos oli­sin ak­tii­vi­ses­ti työ­e­lä­mäs­sä, te­hok­kuus­lu­ku­ni oli­si var­maan pu­nai­sel­la. Mi­kään asia ei enää suju suo­raan. Jopa niin­kin yk­sin­ker­tai­nen asia kuin kah­vin­keit­to tak­ku­aa: mil­loin unoh­tuu vesi, mil­loin pöö­nät, mil­loin na­pin pai­na­mi­nen. On­nek­si la­si­kan­nua en sen­tään ole (pit­kään ai­kaan) unoh­ta­nut. Erää­nä aa­mu­na mies to­te­si häm­mäs­ty­nee­nä keit­ti­öön tul­les­saan: ”Oho, su­jui­ko tä­nään kaik­ki ker­ral­la?” kun kah­vin­kei­tin ro­his­te­li vii­mei­siä tip­po­ja.

Nuo­rem­pa­na jon­kin sor­tin mul­ti­tas­king eli use­an asi­an te­ke­mi­nen yh­tä ai­kaa on­nis­tui. Enää ei. Usein käy jopa niin, et­tä olen me­nos­sa te­ke­mään vain yh­tä asi­aa, mut­ta pää­dyn te­ke­mään nel­jää muu­ta ja se var­si­nai­nen jää te­ke­mät­tä. Sa­mo­ja on­gel­mia näyt­tää ole­van muil­la­kin. Ikä­to­ve­ri ker­toi läh­te­neen­sä kaup­paan ha­ke­maan keit­to­vi­han­nek­sia ja pa­lan­neen­sa ko­tiin kas­si täyn­nä ta­va­raa, mut­ta il­man keit­to­vi­han­nek­sia.

Onks kukaan nähny mun silmälaseja?

Onks kukaan nähny mun silmälaseja?

Tuija Helander

Mon­ta mi­nuut­tia päi­väs­sä me­nee myös sil­mä­la­sien, avain­ten tai kau­ko­sää­ti­men ha­ke­mi­seen tai sen tar­kis­ta­mi­seen tu­li­ko ovi luk­koon ja on­ko kah­vin­kei­tin pois pääl­tä. Mo­nes­ti käy niin­kin, et­tä et­sin kän­nyk­kä kä­des­sä kän­nyk­kää tai sil­mä­la­sit pääs­sä sil­mä­la­se­ja.

On help­po syyt­tää ikää tai hyl­jin­nä­nes­to­lääk­kei­tä, tai vaik­ka­pa so­mea, ja var­mas­ti niil­lä kai­kil­la on­kin oma osuu­ten­sa. Olen myös pe­län­nyt al­ka­vaa muis­ti­sai­raut­ta. Tä­hän koh­taan mies muis­taa ai­na ot­taa esiin nuo­ruu­den ys­tä­vä­ni to­kai­sun: Tui­ja, tom­mo­ne sä olet ol­lu ain!

Tom­mo­ne tai täm­mö­ne, eh­kä Ko­so­lan pu­heis­ta pi­tää kui­ten­kin ot­taa vaa­ri. Vä­hem­män hö­sö­tys­tä ja pö­sö­tys­tä, pa­rem­pi huo­li syö­mi­sis­tä ja nuk­ku­mi­sis­ta. Liik­ku­mi­nen kyl­lä su­juu.

Kirjoittajan muut kirjoitukset

Ota kantaa

Näköislehti

Instagram

Instagram