Blogi
Tuija
 
Helander
Olen keuhkosiirron saanut entinen huippu-urheilija, nykyinen kuntoilija ja valmentaja, jolle hengittäminen ja hengästyminen ovat jokapäiväisiä ilonaiheita. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri Turun kauppakorkeakoulusta, jonka oppeja käytän mieluummin raittiin ilman ja liikunnan kuin hammastahnan kaupitteluun. Blogini aiheet liittyvät useimmiten liikuntaan, urheiluun ja terveyteen. Entisenä nuorena (60 vuotta) saatan peilata myös asioihin ”ennen vanhaan”.
26.2.2022 12.26

Entisen nuoren nurkka: Räpäskää taivaalta, räpäskää somessa

Ilmastonmuutos ei ole vielä vienyt Suomen talvea. Tänä vuonna olemme saaneet nauttia lumesta ja talviliikunnan riemuista monen talven edestä. Lumen­luon­nis­takin ihan kyllästymiseen asti.

Pa­ras­ta tal­ves­sa on hiih­to! Se on lois­ta­va kun­toi­lu­muo­to hiu­kan hei­kom­man­kin ha­pe­not­to­ky­vyn omaa­vil­le ja myös ikään­ty­neil­le, eten­kin ta­sai­ses­sa maas­tos­sa.

Rau­hal­li­ses­sa pe­rin­tei­sen vuo­ro­tah­ti­hiih­dos­sa voi jo­kai­sen ve­don vaih­tu­es­sa men­nä ta­sa­liu­kua kah­del­la suk­sel­la jon­kin ai­kaa niin, et­tä sekä li­hak­set et­tä hen­gi­tys saa­vat pik­ku­rui­sen le­po­tau­on. Hen­gäs­ty­nei­syy­den as­tet­ta on näin help­po sää­del­lä. Ei­kä mi­kään es­tä vä­lil­lä py­säh­ty­mäs­tä mai­se­mia ihai­le­maan.

Mai­se­mien ta­kia hiih­to on­kin niin mu­ka­vaa. Rau­hal­li­nen si­va­koin­ti raik­kaas­sa tal­vi­sääs­sä, ym­pä­ril­lä au­rin­gon­va­los­sa kim­mel­tä­vät han­get ja hil­jai­suus, jon­ka rik­koo vain suk­sien su­hi­na ja sau­vo­jen nars­ke, saa ai­kaan jopa jon­kin­lai­sen ze­ni­läi­sen ruu­miis­ta ir­to­a­mi­sen ko­ke­muk­sen. Vaik­ka hiih­to on 99-pro­sent­ti­ses­ti fyy­sis­tä te­ke­mis­tä, on se 99-pro­sent­ti­ses­ti hen­ki­nen elä­mys.

Tuija Helander

Ha­tun­nos­ton ja jo­tain vä­hän enem­män­kin an­sait­si­si­vat la­tu­jen ve­tä­jät Timo Sten­berg ja Aki Ma­tik­ka, jot­ka ovat huo­leh­ti­neet sii­tä, et­tä meil­lä hiih­to­nii­loil­la on ol­lut va­raa va­li­ta: Pin­tok­sen ja Kuur­na­mä­en len­kit, Kaut­tu­an met­sä, ur­hei­lu­ken­tän ja Kä­rä­jä­mä­en pel­to­la­dut, Py­hä­jär­ven la­dut jne.

Nuo­rem­pa­na tyk­kä­sin enem­män kyl­lä luis­te­lus­ta. Kat­soin te­le­vi­si­os­ta kaik­ki EM- ja MM-ki­sat ja pyö­räi­lin heti ki­sa­lä­he­tyk­sen jäl­keen ur­hei­lu­ken­täl­le te­ke­mään pi­ru­et­te­ja ja vals­si­hyp­py­jä. Pu­nai­nen vek­ki­ha­me pääl­lä­ni ku­vit­te­lin it­se­ni Iri­na Rod­ni­nak­si ja Chris­ti­ne Er­rat­hik­si. Eräil­lä 50-vuo­tis­päil­lä saa­mas­sa­ni ka­ve­ri­kir­jan ko­pi­os­sa vas­tauk­se­ni koh­taan ”Mik­si ha­lu­ai­sin tul­la iso­na” on vas­tauk­se­na: ”Kau­no­luis­te­li­ak­si”.

Pa­ras jou­lu­lah­ja­ni­kin lie­nee ai­koi­naan ol­lut Ant­ti­lan pos­ti­myyn­nis­tä ti­la­tut, ih­ka uu­det val­koi­set kau­no­luis­ti­met, jois­sa oli pik­kui­set te­rä­ham­paat kär­jes­sä. Sii­hen as­ti olin luis­tel­lut ser­kun ser­kul­taan saa­mil­la har­maan­rus­keil­la hok­ka­reil­la.

Iida-Kaisa Hietanen

Ny­ky­ään ur­hei­lu­vä­li­neet ei­vät ole enää niin iso ja har­vi­nai­nen han­kin­ta. Hy­vä­kun­toi­sia ja vä­hän käy­tet­ty­jä luis­ti­mia saa kirp­pu­to­reil­ta ja ne­tis­tä edul­li­ses­ti, ei­vät­kä ne kau­pas­sa­kaan ole yh­tä kal­lii­ta kuin en­nen van­haan.

Ur­hei­lu­ken­täl­lä oli Sil­ve­rin Unt­ti jää­dyt­tä­nyt kau­ka­lon li­säk­si ny­kyi­sen kei­no­nur­men alu­een ja Wemb­leyn koh­dal­la ol­leen ur­hei­lu­ken­tän ra­dan. Coo­per­luis­te­lu­kin pi­det­tiin jos­kus kou­lun lii­kun­ta­tun­nil­la. Luis­te­luin­to­ni oli niin kova, et­tä ken­tän jäi­den su­let­tua maa­lis­kuus­sa luis­te­lin jäi­sel­lä Num­men­tiel­lä, ny­kyi­sen Va­he­no­jan lä­pi­vir­taa­vas­sa ojas­sa tai Kaut­tu­an met­sän lam­mes­sa (on edel­leen sa­mas­sa koh­das­sa hiu­kan rau­ta­tien jäl­keen po­lun oi­ke­al­la puo­lel­la).

Enää ei Eu­ran nuo­ri­son tar­vit­se et­siä jäi­tä pel­loil­ta ei­kä ojis­ta, sil­lä ur­hei­lu­kes­kuk­seen saa­tiin täk­si tal­vek­si upea te­ko­jää. Kau­ka­los­sa voi pe­la­ta jää­kiek­koa ja avo­ra­dal­la luis­tel­la va­paal­la tyy­lil­lä. Rata on kirk­kaas­ti va­lais­tu ja nyt sin­ne on saa­tu ko­pit­kin luis­tin­ten vaih­toa var­ten.

Tuija Helander

Asun lä­his­töl­lä ja olen ilol­la pan­nut mer­kil­le, mi­ten ko­vas­sa käy­tös­sä jää on ol­lut. Ilah­dut­ta­van pal­jon siel­lä on kii­tä­nyt met­rin mit­tai­sia pik­ku­luis­te­li­joi­ta, ties mitä Bar­ko­ve­ja ja Kii­ra Kor­pia heis­tä­kin vie­lä tu­lee. Ja vaik­kei tu­li­si­kaan, luis­te­lu it­ses­sään on hy­vää ja haus­kaa kun­to­lii­kun­taa, joka ke­hit­tää mo­ni­puo­li­ses­ti li­has­voi­maa, ta­sa­pai­noa, ket­te­ryyt­tä ja kes­tä­vyyt­tä.

Te­ko­jään hoi­dos­ta on nous­sut kum­mal­lis­ta ka­la­ba­liik­kia. Ikä­vä ja asi­a­ton so­me­kes­kus­te­lu lie­nee osal­taan vai­kut­ta­nut sii­hen, et­tä Jään hoi­dos­ta vas­tan­nut am­ma­tin­har­joit­ta­ja lo­pet­ti. Omien ha­vain­to­je­ni mu­kaan jää­tä kyl­lä on hoi­det­tu koko ajan ah­ke­ras­ti, kak­si ker­taa päi­väs­sä. Jää­ko­ne on nä­ky­nyt ken­täl­lä usein aa­mu­päi­vi­sin ja il­lan suus­sa. Tie­ten­kään jää ei voi ol­la koko ajan moit­teet­to­mas­sa kun­nos­sa. Jos tai­vaal­ta tu­lee rä­päs­kää tuu­tin täy­del­tä, ei kulu kuin vii­si­tois­ta mi­nuut­tia, kun jää on jo tah­mea rän­tä­lu­mes­ta.

Tun­tuu, et­tä so­mes­sa ei tar­vi­ta kuin vii­si pu­heen­vuo­roa mis­tä ta­han­sa ai­hees­ta, niin jo on rä­päs­kää joka toi­ses­sa kom­men­tis­sa. Ne­ga­tii­vi­suus näyt­tää he­rät­tä­vän sa­no­mi­sen ha­lun her­kem­min kuin hy­vät asi­at.

Luis­te­lu­ke­le­jä on tie­dos­sa vie­lä pit­kään. Iloi­taan hie­nois­ta puit­teis­ta ja sa­no­taan se(kin) jos­kus ää­neen!

Kirjoittajan muut kirjoitukset

Ota kantaa

Näköislehti

Instagram

Instagram