Ei riit­tä­nyt trump­pi ei­kä ko­ro­na, saa­tiin nis­kaan vie­lä puut­ti­ni ja Uk­rai­nan sota.

Ku­lu­nut kuu­kau­si on kuin oli­si elä­nyt jo­tain pai­na­jai­se­lo­ku­vaa. Joka päi­vä odot­taa et­tä he­räi­si, mut­ta ei. Tämä ei ole mi­kään uni vaan täyt­tä tot­ta.

Sota!

Eu­roo­pas­sa!

2020-lu­vul­la!

Trump­pi al­kaa tun­tua enää ke­vy­el­tä ke­vät­tuu­lah­duk­sel­ta.

Uk­rai­na­lais­ten ah­din­ko ja hei­dän kär­si­myk­sen­sä si­vus­ta seu­raa­mi­nen raas­taa sy­dän­tä. Ve­nä­jän pro­pa­gan­da­te­le­vi­si­on va­leu­u­ti­set saa­vat ai­vo­li­säk­keen sa­vu­a­maan. Rin­nan al­la pu­ris­taa pel­ko: jou­dum­me­ko me­kin tu­le­vai­suu­des­sa so­taan? Aja­tus omis­ta lap­sis­ta tyk­ki­tu­len kes­kel­lä ah­dis­taa vie­tä­väs­ti!

Kuu­lun sii­hen su­ku­pol­veen, jon­ka ei ole tar­vin­nut ko­kea so­taa muu­ten kuin eh­kä pa­pan ker­to­ma­na, sii­tä­kin niu­kas­ti. Ol­les­sa­ni nuo­ri sota tun­tui ol­leen jos­sain his­to­ri­an hä­mä­ris­sä. Nyt kun ajat­te­len, so­dan lop­pu­mi­ses­ta oli ku­lu­nut vas­ta 16 vuot­ta syn­ty­es­sä­ni vuon­na 1961. Kuu­si­kymp­pi­sen ai­ka­pers­pek­tii­vis­sä 16 vuot­ta on ora­van hy­päh­dys.

Pommisuoja vai punttisali?

Tuija Helander

En sil­ti oli­si voi­nut ku­vi­tel­la, et­tä me jo­nain päi­vä­nä poh­dim­me va­rus­tau­tu­mis­ta so­taan. YYA-so­pi­mus on his­to­ri­aa, ei­kä itä­naa­pu­ris­ta kos­kaan tul­lut va­paa­ta de­mok­ra­ti­aa. Itä­ra­jan toi­sel­la puo­lel­la on ol­tu ai­na, ja ol­laan edel­leen nis­ka­len­kis­sä. Ih­mei­tä pi­täi­si ta­pah­tua, jot­ta tämä ikui­seen sor­toon tot­tu­nut väki nou­si­si bar­ri­ka­deil­le vaa­ti­maan mie­len va­paut­ta. Joku on jos­kus yrit­tä­nyt, mut­ta pää­ty­nyt Si­pe­ri­aan tai van­ki­laan, pu­don­nut ik­ku­nas­ta tai saa­nut myrk­kyä. Sää­lik­si käy tol­kun vä­keä naa­pu­ris­sa.

Uk­rai­nan sota on ai­heut­ta­nut mul­lis­tuk­sia myös tääl­lä ko­ti­sei­nien si­sä­puo­lel­la. Asum­me 1960-lu­vul­la ra­ken­ne­tus­sa oma­ko­ti­ta­los­sa, jon­ka läm­mös­tä on huo­leh­ti­nut sa­man ai­ka­kau­den va­lu­rau­tai­nen Mi­nor-öl­jy­kat­ti­la. Ja hy­vin on huo­leh­ti­nut. Pat­te­rit ja suih­ku­ve­si ovat py­sy­neet läm­pi­mi­nä. Ai­no­as­taan öl­jy­pol­tin vaih­det­tiin kym­me­nen vuot­ta sit­ten ita­li­a­lai­seen Lam­borg­hi­niin (muis­tan ai­na, et­tä meil­lä on kel­la­ris­sa Fer­ra­ri) (joku ur­hei­lu­au­to kui­ten­kin).

Uskollisesti 58 vuotta palvellut Minor vaihtuu fossiilittomaan lämpöjärjestelmään.

Tuija Helander

Sota on nos­ta­nut öl­jyn hin­nan pil­viin. Tä­hän muut­ta­es­sam­me se mak­soi 55 sent­tiä lit­ra. Tois­sa vii­kol­la ti­laus­ta suun­ni­tel­les­sam­me hin­ta oli 1.76 eu­roa. Meil­lä me­nee öl­jyä 2 200 lit­raa vuo­des­sa, jo­ten ny­kyi­sil­lä hin­noil­la sai­sim­me pu­lit­taa lä­hes nel­jä tu­hat­ta eu­roa vuo­des­sa pel­käs­tä läm­mös­tä!

Kos­ka fos­sii­li­sis­ta ener­gi­a­sys­tee­meis­tä pi­tää joka ta­pauk­ses­sa lä­hi­tu­le­vai­suu­des­sa ir­tau­tua, meil­le se het­ki on nyt. Olem­me ti­lan­neet il­ma­ve­si­läm­pö­pum­pun, joka asen­ne­taan huh­ti­kuun alus­sa.

Il­mas­sa on his­to­ri­an sii­pien ha­vi­naa. Tun­tuu ou­dol­ta, et­tä öl­jyn kans­sa plä­rää­mi­nen lop­puu nyt tä­hän. Olem­me jo miet­ti­neet, pi­tää­kö kel­la­ria myös al­kaa si­sus­taa pa­han päi­vän va­ral­le. Eh­kä ei sen­tään.

Tyy­dyn pelk­kään sii­vouk­seen. Sii­vo­tes­sa puut­ti­nit len­tä­vät il­maan to­mu­jen mu­ka­na ai­na­kin het­kek­si. Ja eh­kä jo­nain päi­vä­nä he­rään aa­muun, jol­loin te­le­vi­si­os­sa ker­ro­taan so­dan päät­ty­neen.