Blogi
Tuija
 
Helander
Olen keuhkosiirron saanut entinen huippu-urheilija, nykyinen kuntoilija ja valmentaja, jolle hengittäminen ja hengästyminen ovat jokapäiväisiä ilonaiheita. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri Turun kauppakorkeakoulusta, jonka oppeja käytän mieluummin raittiin ilman ja liikunnan kuin hammastahnan kaupitteluun. Blogini aiheet liittyvät useimmiten liikuntaan, urheiluun ja terveyteen. Entisenä nuorena (60 vuotta) saatan peilata myös asioihin ”ennen vanhaan”.
28.5.2023 16.36

Entisen nuoren nurkka: Perheet pihalle

Hyppynarujen sijaan nykynuoriso pyörittää käsissään älypuhelimia. Tässä tyttöjä hyppimässä narua kadulla joskus 1950-60-luvulla, jolloin kännyköistä ei ollut tietoakaan ja televisiokin oli vielä kodeissa harvinaisuus.

Hyppynarujen sijaan nykynuoriso pyörittää käsissään älypuhelimia. Tässä tyttöjä hyppimässä narua kadulla joskus 1950-60-luvulla, jolloin kännyköistä ei ollut tietoakaan ja televisiokin oli vielä kodeissa harvinaisuus.

Teuvo Kanerva / Historian kuvakokoelma / Museovirasto

Olen ehkä kirjoittanut tästä aiheesta ”muutaman” kerran ennenkin, mutta palaan vielä tänä keväänä ilmestyneeseen tutkimukseen suomalaisten lasten ja nuorten terveydentilasta ja liikun­nal­li­suu­desta – tai pikemminkin sen puutteesta. Todetaan nyt vielä kerran: yhä useampi lapsi ja nuori on ylipainoinen ja elinta­so­sai­raudet lasten keskuudessa ovat lisääntyneet hälyttävästi.

Syi­tä on et­sit­ty ja löy­det­ty­kin, mut­ta kor­jaa­vat toi­men­pi­teet ei­vät ai­na­kaan vie­lä näy­tä vai­kut­ta­neen, jos­ko nii­tä on oi­ke­as­ti teh­ty­kään. Olem­me on­nis­tu­neet ra­ken­ta­maan yh­teis­kun­nan, jos­sa fyy­si­nen lii­ke on ty­reh­ty­nyt ko­nei­den ja ruu­tu­jen ää­res­sä is­tu­mi­seen niin lap­sil­la kuin ai­kui­sil­la­kin. Mil­lä saa­da kan­sa liik­keel­le?

Rat­kai­su­ja liik­ku­mat­to­muu­teen on et­sit­ty useim­min kou­lu­lii­kun­nas­ta, mut­ta niin kau­an kun lii­kun­ta­tun­te­ja on vain yk­si vii­kos­sa, ei on­gel­ma sil­lä rat­kea. Hy­vin to­teu­tet­tu vä­li­tun­ti­lii­kun­ta sen si­jaan li­säi­si las­ten päi­vit­täis­tä lii­kun­ta-an­nos­ta mer­kit­tä­väs­ti. Vii­si­tun­ti­sen kou­lu­päi­vän vä­li­tun­neis­ta ker­tyi­si nel­jä 15 mi­nuu­tin jak­soa, päi­väs­sä tun­nin ver­ran. Täl­lä pöt­kit­täi­siin jo pit­käl­le. Toi­nen kei­no oli­si se, et­tä kou­lu­päi­vään li­sät­täi­siin kai­kil­le yk­si tun­ti lii­kun­taa, joka päi­vä.

Lii­kun­nan pi­täi­si ol­la kui­ten­kin las­ten eh­doil­la ta­pah­tu­vaa, ja puit­teet sel­lai­set, et­tä ne an­ta­vat mah­dol­li­suu­den mie­li­ku­vi­tuk­sen käyt­töön ja luo­vuu­teen. Eng­lan­nis­sa täl­lai­sil­la vä­li­tun­ti­jär­jes­te­lyil­lä on saa­tu ai­kaan po­si­tii­vis­ta ke­hi­tys­tä niin tun­tien työ­rau­has­sa kuin op­pi­mis­tu­lok­sis­sa­kin.

Toi­saal­ta lii­ket­tä tar­vi­taan myös ko­tiin, sil­lä pit­kät pai­kal­laa­no­lot ovat myös it­ses­sään ter­veys­ris­ki.

Toi­se­na rat­kai­su­na las­ten liik­ku­mi­son­gel­maan on pi­det­ty ur­hei­lu­seu­ra­toi­min­taa. Ur­hei­lu­seu­rois­sa har­ras­ta­vat­kin yhä nuo­rem­mat. Van­hem­mat käy­vät kip­paa­mas­sa 3-6-vuo­ti­aan taa­pe­ron­sa seu­ran har­joi­tuk­siin ja ajat­te­le­vat eh­kä näin täyt­tä­vän­sä las­ten lii­kun­ta­tar­peet. Mut­ta ei tämä seu­rois­sa har­ras­tet­tu tun­ti, pari vii­kos­sa kata sitä mää­rää lii­ket­tä, joka ter­vey­den kan­nal­ta nuo­ril­le oli­si vält­tä­mä­tön­tä. Rei­pas­ta lii­kun­taa pi­täi­si ol­la vä­hin­tään yk­si tun­ti joka päi­vä.

Oli­si pal­jon pa­rem­pi, jos pie­net (al­le kou­lui­käi­set) lap­set leik­ki­si­vät ja liik­kui­si­vat kes­ke­nään ja per­hei­den kans­sa mah­dol­li­sim­man pal­jon, ja siir­tyi­si­vät oh­jat­tuun lii­kun­taan vas­ta myö­hem­min. Meil­lä Suo­mes­sa lap­set sen­tään voi vie­lä pääs­tää ulos leik­ki­mään toi­sin kuin esi­mer­kik­si Ame­ri­kas­sa. Pi­hal­la lei­kin ohes­sa tu­lee sitä pait­si lii­kut­tua pal­jon enem­män kuin ur­hei­lu­kou­lun jo­nos­sa vuo­ro­aan odo­tel­len.

Per­heen kans­sa vie­te­tyt lii­kun­ta­het­ket oli­si­vat tär­kei­tä myös sik­si, et­tä ne par­hai­ten edis­tä­vät lii­kun­nal­li­sen elä­män­ta­van omak­su­mis­ta myö­hem­mäl­lä iäl­lä, ja siir­tä­mis­tä myös edel­leen omil­le lap­sil­le.

Olin­kin tyy­ty­väi­nen kun tänä ke­vää­nä Eu­ran Rai­kun maas­to­juok­suis­sa jär­jes­te­tyil­lä ”Per­he­len­keil­lä” kävi use­am­pi lap­si­per­he. Per­he­lenk­ki kos­ki 4-vuo­ti­ai­ta ja nuo­rem­pia, 5-6-vuo­ti­ail­le oli jo oma kil­pa­sar­ja. Myös Eu­Pa jär­jes­ti tou­ko­kuun lo­pul­la ”Per­he­fu­tis­päi­vän”, jos­sa van­hem­mat tou­hu­si­vat ken­täl­lä yh­des­sä las­ten kans­sa eri­lai­sis­sa lei­kil­li­sis­sä lii­kun­ta­pis­teis­sä.

Eh­kä täs­sä on rat­kai­su mo­neen tä­män päi­vän on­gel­maan. Lii­kun­nal­li­nen elä­män­ta­pa läh­tee per­heis­tä ja ar­jes­ta. Kun van­hem­mat saa­vat tu­kea, ide­oi­ta ja in­nos­tus­ta las­ten kans­sa liik­ku­mi­seen, las­ten (ja koko per­heen) fyy­si­nen ja psyyk­ki­nen hy­vin­voin­ti kas­vaa ja vah­vis­tuu. Na­pe­ros­ta as­ti liik­ku­maan tot­tu­nut py­syy hel­pom­min liik­keel­lä myös myö­hem­min.

Toi­vot­ta­vas­ti per­he­lii­kun­nas­ta tu­lee uu­si ja py­sy­vä muo­tit­ren­di!

Euran Raikun maastojuoksujen perhelenkillä maaliin tulossa tässä Edla Heinonen (19) ja Anni Numminen (9).

Euran Raikun maastojuoksujen perhelenkillä maaliin tulossa tässä Edla Heinonen (19) ja Anni Numminen (9).

Tuija Helander

Kirjoittajan muut kirjoitukset

Ota kantaa

Näköislehti

Instagram

Instagram