Nysse sitten iski meidänkin perheeseen: korona! Mies sai tartunnan 87-vuotiaalta isältään, minä mieheltä. Meillä oli kuumeilua ja flaatia oloa, vanhuksilla pientä köhää – anopilla pelkästään vuotava nenä pari päivää. Oma kuumeiluni kesti vajaan viikon, pää oli täynnä räkää muutaman päivän, mutta pahimmat oireet loppuivat melko nopeasti. Ainoastaan kutittava yskä jäi päälle.

Vasta kolmantena päivänä kotitesti näytti positiivista.

Niin ne ”hau­raat van­huk­set” sel­vi­si­vät vain pie­nel­lä krö­häl­lä, ja hyvä niin. Tau­din kul­ku ei ole juu­ri ke­nen­kään koh­dal­la en­nus­tet­ta­vis­sa. Moni ter­ve ja ko­va­kun­toi­nen ma­kaa pe­tin poh­jal­la pa­ri­kin viik­koa ja kär­sii jäl­keen­päin mo­ni­nai­sis­ta oi­reis­ta, tyy­pil­li­sim­pä­nä tol­ku­ton vä­sy­mys. Toi­nen ai­vas­taa kak­si ker­taa ja se on sii­nä. Sit­ten on iso jouk­ko nii­tä, jot­ka kul­ke­vat jou­kos­sam­me au­tu­aan tie­tä­mät­tö­mi­nä ko­ro­na­po­si­tii­vi­si­na. Ikä­vin tar­tun­nan seu­raus on hen­gi­tys­ko­nee­seen vie­vä tau­ti, jos­ta kaik­ki ei­vät toi­vu.

Tikulla nenään ja varmistus.

Meil­lä asus­tel­lut mie­hen ty­tär ei saa­nut tar­tun­taa (ai­na­kaan ko­ti­tes­tin pe­rus­teel­la), vaik­ka olim­me ol­leet mel­ko tii­viis­ti sa­mo­jen sei­nien si­säl­lä juu­ri itä­mi­sa­jan al­ku­ai­koi­na en­nen oi­rei­den il­maan­tu­mis­ta. Oi­rei­den tul­tua otim­me käyt­töön kol­men kons­tin va­li­koi­man: eris­tys, tuu­le­tus, mas­kit. Me tau­ti­set py­syt­te­lim­me omas­sa huo­nees­sa, ves­saan men­nes­sä en­sin kä­si­de­siä ja mas­ki pääl­le, ja ves­sas­sa ik­ku­na au­ki. En tie­dä oli­ko sii­tä apua, vai oli­ko ty­tär muu­ten vain vas­tus­tus­ky­kyi­sem­pi.

Koronapotilaan eristysselli.

Keuh­ko­siir­ron saa­nei­na ko­ro­na on ol­lut meil­le pien­tä pel­koa ai­heut­ta­va te­ki­jä jo kak­si vuot­ta. Omik­ron­va­ri­an­tin osoit­tau­dut­tua lie­vem­mäk­si pel­ko on hiu­kan häl­ven­ty­nyt. Ar­vaa­mat­to­muus­ker­toi­men ole­mas­sa­o­lo on him­man­nut me­noa kui­ten­kin sen ver­ran, et­tem­me tä­nä­kään ke­sä­nä ole jouk­ko­ta­paa­mi­siin si­sä­ti­lois­sa läh­te­neet. Jos ko­ro­na run­te­lee ter­vei­tä keuh­ko­ja, mitä se te­kee­kään puo­lus­tus­ky­vyt­tö­mäm­mil­le siir­to­keuh­koil­le!? On­nek­si saim­me vii­den­nen ro­kot­teen ke­sä­kuun lo­pul­la. Tam­mi­kuus­sa saa­dus­ta nel­jän­nes­tä ei oli­si ol­lut enää yh­tä iso apu. Meil­lä vii­des ro­ko­te on sama kuin ter­veil­lä nel­jäs.

Yksi viikko meni reporankana.

Nyt kun tau­ti on on­nel­li­ses­ti ta­ka­na, voi hen­gäh­tää hel­po­tuk­ses­ta. Ai­na­kin het­ken. Tau­din tuo­ma suo­ja kes­tää asi­an­tun­ti­joi­den mu­kaan yh­des­tä kol­meen kuu­kaut­ta. Sen jäl­keen pi­tää ol­la taas val­miu­des­sa. Pö­pöä pel­kää­mäl­lä ei tie­ten­kään voi elää, mut­ta keuh­ko­siir­rok­kaal­le hyvä hy­gie­nia ja in­fek­ti­oi­den vält­tä­mi­nen on jo­ka­päi­väis­tä elä­mää. Mas­ke­ja tu­len käyt­tä­mään jat­kos­sa­kin, ai­na­kin fluns­sa­kau­del­la.

Ei tätä ko­ro­naa kui­ten­kaan ihan ta­val­li­sek­si fluns­sak­si voi sa­noa. Pi­sa­ra­tar­tun­ta­na le­vi­ä­vä fluns­sa on mel­ko hel­pos­ti väl­tet­tä­vis­sä omin toi­min. Ko­ro­naa kar­kuun sen si­jaan ei pää­se. Val­lit­se­van omik­ron­va­ri­an­tin tar­tut­ta­vuus­lu­ku on lä­hes sa­maa luok­kaa kuin tuh­ka­ro­kon. Riit­tää kun on sa­mas­sa huo­nees­sa tar­tut­ta­jan kans­sa ja hen­git­tää sa­maa il­maa muu­ta­man mi­nuu­tin. Yk­si omik­ron­vi­rus­ta kan­ta­va tar­tut­taa kes­ki­mää­rin 18 hen­keä, kun esi­mer­kik­si inf­lu­ens­san koh­dal­la vas­taa­va luku on 2. Kai­ken li­säk­si ko­ro­na­vi­rus ly­my­ää pii­los­sa: kos­kaan et voi tie­tää mis­tä ja mil­loin sen saat. Mitä jos tau­ti is­kee häi­tä edel­tä­vä­nä päi­vä­nä? Tai juu­ri en­nen tär­ke­ää pää­sy­ko­et­ta tai en­si-il­taa.

Urheilijalle korona voi tulla pahimpaan mahdolliseen aikaan kisakaudella.

Ur­hei­li­jois­ta­ni kol­me sai ko­ro­nan pa­him­paan ai­kaan ki­sa­kau­del­la. Yk­si sai sen juu­ri en­nen poh­jois­mais­ta ne­li­maa­ot­te­lua, yh­den ki­sa­reis­su Ko­lum­bi­aan nuor­ten MM-ki­soi­hin tys­sä­si po­si­tii­vi­seen tes­tiin kak­si päi­vää en­nen läh­töä ja kol­mas sai tau­din heti Ka­le­van ki­so­jen jäl­keen juos­tu­aan elä­män­sä en­sim­mäis­tä ker­taa mi­ta­leil­le 400 met­rin ai­dois­sa. Ho­pea ja en­nä­tyk­sen pa­ra­ne­mi­nen 58 se­kun­nin pin­taan nos­ti­vat hy­vät odo­tuk­set lop­pu­kau­del­le. Ko­ro­na saat­taa kui­ten­kin tor­pa­ta sekä tu­le­van maa­ot­te­lun et­tä uu­den se­kun­ti­lu­ke­man kork­kaa­mi­sen.

Per­ha­nan ko­ro­na!