Blogi
Tuija
 
Helander
Olen keuhkosiirron saanut entinen huippu-urheilija, nykyinen kuntoilija ja valmentaja, jolle hengittäminen ja hengästyminen ovat jokapäiväisiä ilonaiheita. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri Turun kauppakorkeakoulusta, jonka oppeja käytän mieluummin raittiin ilman ja liikunnan kuin hammastahnan kaupitteluun. Blogini aiheet liittyvät useimmiten liikuntaan, urheiluun ja terveyteen. Entisenä nuorena (60 vuotta) saatan peilata myös asioihin ”ennen vanhaan”.
18.6.2022 6.45

Entisen nuoren nurkka: No meneekö se SE vihdoin

Viivi Lehikoinen

Viivi Lehikoinen

Jesse Väänänen/SUL

Urheiluväki tietää, mitä otsikon SE tarkoittaa. Neljänsadan metrin aitajuoksun Suomen ennätykseni 54.62 sekuntia on odottanut kaatajaansa jo kohta 35 vuotta.

Vii­vi Le­hi­koi­nen on ke­hit­ty­nyt hui­mas­ti kah­den vii­me vuo­den ai­ka­na ja juok­si ke­sä­kuun alus­sa lu­paa­vas­ti 54.96. Vii­me tiis­tain Paa­vo Nur­mi -ki­sois­sa Tu­rus­sa is­tuin Pet­ra Sten­ma­nin kans­sa kat­so­mos­sa val­mii­na to­dis­ta­maan uu­den SE:n syn­tyä. Pet­ra oli ajal­laan 55.01 (1999) edel­li­nen ”mant­te­lin­pe­ri­jä­ni” ja ve­tää maa­jouk­ku­een 400 met­rin ai­tu­reit­ten ryh­mää, ja minä toi­min hä­nen apu­kout­si­naan.

SE ei vie­lä­kään men­nyt. Mi­nul­ta on ky­syt­ty jo niin mo­nen vuo­den ajan, kos­ka SE vie­dään ja kuka SEn te­kee, et­tä oli­sin val­mis luo­pu­maan sii­tä mie­li­hy­vin.

Suu messingillä ensimmäisestä SE:stä ja 59 sekunnin alituksesta Varbergissa 1980. Yvonne Hannukselle 800 metrin SE.

Suu messingillä ensimmäisestä SE:stä ja 59 sekunnin alituksesta Varbergissa 1980. Yvonne Hannukselle 800 metrin SE.

Tuija Helanderin kotialbumi/SUL-sanomat

En­sim­mäi­nen SE:ni 58.45 syn­tyi Ruot­sin Var­ber­gis­sa nais­ten poh­jois­mai­ses­sa ot­te­lus­sa 1980. En­nä­tys tun­tui eri­tyi­sen hy­väl­tä, sil­lä ali­tin en­sim­mäis­tä ker­taa 59 se­kun­tia. En­nä­tys pa­ra­ni vie­lä syys­kuus­sa Suo­mi-Ruot­si -maa­ot­te­lus­sa Hel­sin­gin Olym­pi­as­ta­di­o­nil­la lu­ke­miin 57.84. Mi­kään ei tun­nu mauk­kaam­mal­ta kuin kor­ka­ta uu­si se­kun­ti­lu­ku!

Sit­ten läh­din Ame­rii­kan ih­me­maa­han yli­o­pis­toon ur­hei­lus­ti­pen­dil­lä. Tu­lin ta­kai­sin kuu­si ki­loa pai­na­vam­pa­na ja kol­me se­kun­tia hi­taam­pa­na jal­ka­vai­vai­se­na. Muu­ta­ma vuo­si meni vai­vo­ja pa­ran­nel­les­sa ja ras­va­ker­ros­ta ti­ris­tel­les­sä, kun­nes juok­su al­koi taas kul­kea. Taus­tal­la oli myös uu­si val­men­ta­ja, Ari Sa­lin, joka piti sil­loin hal­lus­saan mies­ten 400 met­rin ai­to­jen SE:tä vuo­del­ta 1972.

SE pa­ra­ni heti ke­sän 1984 en­sim­mäi­ses­sä ki­sas­sa Es­poon Ota­nie­mes­sä lu­ke­miin 57.80. Seu­raa­va pa­ran­nus tuli Ka­le­van ki­sois­sa Ka­jaa­nis­sa. Ai­ka 57.22 toi myös li­pun olym­pi­a­lai­siin Los An­ge­le­siin. Co­lis­seu­min upe­al­la sta­di­o­nil­la 95 000 kat­so­jan edes­sä in­nos­tuin jäl­leen uu­del­le se­kun­ti­lu­vul­le: 56.59 vä­lie­räs­sä ja 56.55 fi­naa­lis­sa. Se tai­si ol­la kuu­des SE:ni. (Huo­mat­ta­koon, et­tä 400 met­rin ai­ta­juok­su oli nais­ten olym­pi­a­la­ji­na nyt vas­ta en­sim­mäis­tä ker­taa. Tien­rai­vaa­ja­na mi­nun on ol­lut help­po pa­ran­nel­la en­nä­tyk­siä.)

Haaveilemaani olympiamitalia en saanut. Finaalipaikkaan ja paperidiplomiin on ollut tyytyminen.

Haaveilemaani olympiamitalia en saanut. Finaalipaikkaan ja paperidiplomiin on ollut tyytyminen.

Tuija Helander

Har­joi­tus­mo­ti­vaa­tio olym­pi­aon­nis­tu­mi­sen jäl­keen oli kor­ke­al­la ja seu­raa­va­na ke­sä­nä en­nä­tys­tah­ti jat­kui. Ke­sän alus­sa Rau­mal­la syn­tyi tu­los 56.30. Olym­pi­a­fi­naa­lin an­si­os­ta pää­sin mu­kaan kan­sain­vä­li­seen GP-kier­tu­ee­seen (nyk. Ti­mant­ti­lii­ga). Kier­sin Kes­ki-Eu­roo­pan ki­so­ja, asuin sa­mois­sa ho­tel­leis­sa kan­sain­vä­lis­ten huip­pu­jen kans­sa ja sain pal­jon ki­sa­ru­tii­nia ja it­se­luot­ta­mus­ta, ja vä­lil­lä tas­ku­ra­haa­kin.

Ju­han­nuk­se­na 1985 Pra­han GP:ssä alit­tui 56 se­kun­tia: SE kir­jat­tiin nyt 55.85. Kisa oli it­se asi­as­sa GP-kier­tu­ee­ni en­sim­mäi­nen, ja mat­kaan liit­tyi myös hiu­kan jän­ni­tys­tä. Olin yk­sin reis­sus­sa, ei­kä len­to­ken­täl­lä ol­lut ke­tään vas­tas­sa, vaik­ka niin oli sa­not­tu. Sii­hen ai­kaan Tsek­kos­lo­va­ki­as­sa ei juu­ri eng­lan­tia pu­hut­tu, ei edes len­to­ken­täl­lä. Mi­nul­la ei ol­lut mi­tään ha­jua sii­tä, mi­hin pi­täi­si läh­teä. Ta­kai­sin Suo­meen­kaan en oli­si pääs­syt, sil­lä mi­nul­la oli vain me­no­lip­pu. Itäb­lo­kin maat oli­vat tuol­loin kyl­män so­dan ai­kaan muu­ten­kin vä­hän pe­lot­ta­via, jo­ten mi­nul­la oli var­sin or­po olo, kun pyö­rin ken­täl­lä ja mie­tin mitä teh­dä. On­nek­si op­paa­ni Sta­nis­lav sit­ten lo­pul­ta saa­pui.

SE pa­ra­ni vie­lä elo­kuus­sa Eu­roop­pa Cu­pin fi­naa­lis­sa Bu­da­pes­tis­sä lu­ke­miin 55.21. Sil­mis­sä kii­lui jo 54-se­kun­ti­nen.

55 se­kun­nin ali­tus on yk­si mie­leen­pai­nu­vim­pia on­nis­tu­mi­sen tun­tei­ta ur­hei­lu-ural­la­ni. Ali­tin sen Lah­den Eliit­ti­ki­sois­sa 1987: 54.98. Vas­ta nyt mi­nus­ta tun­tui, et­tä voin kut­sua it­se­ä­ni huip­pu­ai­tu­rik­si. Roo­man MM-ki­sa­ru­pe­a­mas­sa ajas­ta tip­pui vie­lä muu­ta­ma kym­me­nys, en­sin 54.76 vä­lie­räs­sä ja sit­ten 54.62 fi­naa­lis­sa.

Rooman MM-kisoissa 1987 mitali jäi parin metrin päähän, SE lukema 54.62 riitti viidenteen sijaan.

Rooman MM-kisoissa 1987 mitali jäi parin metrin päähän, SE lukema 54.62 riitti viidenteen sijaan.

Mark Shearman

Ta­ka­na on 42 vuot­ta ja 11 SE-pa­ran­nus­ta. Nyt on Vii­vin vuo­ro. On vain ajan ky­sy­mys, kos­ka SE:n pe­rään kir­ja­taan uu­si nimi ja minä pää­sen eläk­keel­le.

– Ai et­tä har­mit­taa­ko en­nä­tyk­sen me­ne­tys? Ei har­mi­ta. Eläy­dyn Vii­vin juok­sui­hin kuin oli­sin it­se ra­dal­la ja hur­raan mui­den mu­ka­na. Pie­ni hai­keus voi kui­ten­kin hii­piä pin­taan, kun SE sit­ten on vie­ty. Hai­keus sii­tä, et­tä ajan kul­ku on ar­mo­ton. Olen van­ha. Hie­no vai­he elä­mäs­sä on lo­pul­li­ses­ti ta­ka­na. Tämä on ol­lut karu to­tuus jo kau­an, mut­ta ni­men pyyh­ki­mi­nen lis­tal­ta jo­ten­kin konk­re­ti­soi sen.