Joulu on ovella ja on korkea aika kaivaa tontut komeroista.

Mis­tä ai­don jou­lun tun­teen saa? Kuu­ses­ta, ko­ris­teis­ta, jou­lu­lau­luis­ta, ruu­as­ta, tuok­suis­ta, lah­jois­ta, kor­teis­ta…?

It­sel­le­ni jou­lu­tun­nel­ma al­kaa yleen­sä sii­vo­a­mi­ses­ta. Ai­van oi­kein, kaap­pien ko­lu­a­mi­ses­ta ja pal­kin­to­pyt­ty­jen pyyh­ki­mi­ses­tä tu­lee jou­luo­lo! Syy­tän täs­tä äi­ti­ä­ni, sil­lä meil­lä myl­lät­tiin huus­hol­li lat­ti­as­ta kat­toon ai­na jou­lun­py­hik­si.

To­sin sama hom­ma on ol­lut ju­han­nuk­se­na­kin. Isä to­te­si­kin ai­koi­naan, et­tä on­nek­si jou­lu ei ole kuin ker­ran vuo­des­sa ja ju­han­nus joka vuo­si.

Löy­sin tois­sa vuon­na Yle Aree­nas­ta Noi­ta No­ki­ne­nän koo­tut kuun­nel­mat. Sii­nä­pä kaap­pien­sii­vous no­pe­as­ti me­ni­kin! Nos­tal­gi­a­fii­lis oli hui­pus­saan, sil­lä Noi­ta No­ki­ne­nää kuun­te­lin ai­na nuo­rem­pa­na jou­lah­ja­pa­la­pe­le­jä vin­til­lä koo­tes­sa­ni.

Sii­nä toi­nen jou­lu­tun­nel­man tuo­ja: pa­la­pe­lit. Si­sa­rus­ten kans­sa nii­tä vä­sät­tiin po­ru­kal­la yö­tä myö­ten. To­sin sil­loin ei kuun­nel­tu No­ki­ne­nää, vel­je­ni kun ovat mi­nua kuu­si vuot­ta van­hem­pia.

Pa­lan löy­det­ty­ään sai pal­ki­ta it­sen­sä kon­veh­dil­la, ja yön ede­tes­sä hiu­ko­pa­lak­si ha­et­tiin ala­ker­ras­ta kin­kul­la ja si­na­pil­la pääl­lys­tet­ty jou­lu­lim­pun sii­vu ja lasi mai­toa. Kink­ku mais­tuu­kin yli­voi­mai­ses­ti par­haal­ta yöl­lä pa­la­pe­lin ää­res­sä!

Lau­ta­pe­lit ovat mo­nen per­heen lem­pi­puu­haa jou­lui­sin. Af­ri­kan täh­ti, Tri­vi­al Pur­suit, Ali­as, Pic­ti­o­na­ry ja Scrab­b­le lie­ne­vät kes­to­suo­sik­ke­ja. Mei­dän per­hees­sä on vii­me ai­koi­na ty­kät­ty Rap­pa­kal­jas­ta ja Car­cas­so­nes­ta. Ur­hei­luih­mi­siä kun ol­laan, pe­lit ote­taan ai­na ”to­sis­saan” ja kil­pai­lu on kova. Jung­le Spee­diä en suo­sit­te­le kil­pai­lu­hen­ki­sil­le. Meil­lä se pää­tyi ker­ran vie­res­sä is­tu­van huu­li­haa­vaan no­pe­an ja vah­van pe­laa­jan tar­tut­tua täy­del­lä vauh­dil­la pöy­däl­lä ol­lee­seen puu­pa­lik­kaan.

Lap­suu­den ajan jou­lu­ko­ris­teet ovat yk­si tär­keim­piä tun­nel­man luo­jia. Van­hin jou­lu­ko­ris­tee­ni lie­nee Yli-Knuut­ti­lan ke­mi­ka­li­os­ta (Num­men­tien ja Maa­sil­lan­tien kul­mas­sa) 1960-lu­vul­la os­tet­tu 36 pen­niä mak­sa­nut kuva bam­bis­ta ja ton­tus­ta. Il­man sitä jou­lua ei tule, ja kuva on­kin hie­man nuh­jaan­tu­nut ol­tu­aan sei­näl­lä jo yli 50 jou­lun ajan.

Esil­le pi­tää lait­taa myös van­hat piip­pu­ros­si­ton­tut, joil­la ei kä­des­sä ole suin­kaan lah­ja­kää­rö­jä vaan risu. Sen ajan puk­kia odo­tet­tiin pe­lon se­kai­sin tun­tein. Ol­tiin­ko ol­tu tar­peek­si kilt­te­jä? Muis­tan pik­ku­sis­kon jos­kus pii­lou­tu­neen sän­gyn al­le. Tai­si omal­la­tun­nol­la pai­naa jo­ku­nen kiuk­ku­koh­taus.

En­tä pa­ras jou­lu­ruo­ka? Mi­nun herk­ku­ni ovat kink­ku, lant­tu­loo­ra, sa­vu­ka­la, ma­ri­noi­dut sie­net ja pe­ru­na. Lant­tu­laa­tik­ko pi­tää pais­taa kyp­säk­si vas­ta jou­lu­aat­to­na, sil­lä sii­tä tu­lee jou­lun tuok­su. Myös kuu­sen neu­las­ten ja hy­a­sin­tin haju kuu­lu­vat jou­luun.

Jou­lu­kuu­si to­sin he­rät­tää ris­ti­rii­tai­sia tun­tei­ta. Keuh­ko­siir­ron jäl­keen jou­duin hank­ki­maan muo­vi­kuu­sen, sil­lä luon­non­kuu­ses­ta ja sen kas­te­lu­ve­des­tä saat­toi haih­tua il­maan hai­tal­li­sia pö­pö­jä. Vii­me vuo­si­na meil­lä on ol­lut taas luon­non kuu­si, mut­ta sitä kat­se­len ny­kyi­sin hie­man syyl­li­sin tun­noin. Tuo­mo Hur­me kun kir­joit­ti taan­noin, et­tä kuu­si on mo­nen met­sän elä­jän ruo­ka­va­ras­to. Pal­jon hy­vää ruo­kaa hei­te­tään huk­kaan, kun kuu­sia kaa­de­taan pa­rin vii­kon ihas­te­lua var­ten.

Kuu­sen ko­ris­te­lun taus­ta­mu­siik­ki­na soi ai­na sama levy, jos­sa lap­si­kuo­ro lau­laa iloi­sia jou­lu­lau­lu­ja. Lo­puk­si soi­te­taan Fin­nt­ri­on Tont­tu, joka on mie­les­tä­ni kaik­kien ai­ko­jen pa­ras jou­lu­lau­lu. Toi­sek­si pa­ras on Kun maas on han­ki. Ed Shee­ra­nin ja El­ton Joh­nin uu­sin Mer­ry Christ­mas on myös mu­ka­van jou­lui­sa ja sii­tä tu­li­kin heti yk­si suo­si­keis­tam­me.

Jou­lun tun­nel­maa on vai­kea mää­rit­tää. Se on se­koi­tus muis­to­ja, tun­nel­mia, mie­li­ku­via ja ais­ti­muk­sia. Pa­ras jou­lu­tun­nel­ma tu­lee kui­ten­kin sii­tä, et­tä saa lä­hei­set ih­mi­set ym­pä­ril­leen. Tänä vuon­na se on en­tis­tä tär­ke­äm­pää, sil­lä vii­me jou­lu­na ta­vat­tiin hä­täi­ses­ti ul­ko­na ko­ro­nan pe­los­sa hy­tis­ten.

Ra­di­os­sa neu­vot­tiin vii­me vii­kol­la, et­tä jos ei jak­sa as­kar­rel­la per­soo­nal­li­sia kort­te­ja, voi kor­tin höys­tää it­se kek­si­mäl­lään ru­nol­la. Täs­tä in­nos­tu­nee­na toi­vo­tan kai­kil­le lu­ki­joil­le:

Ren­tout­ta­vi jou­lum bä­e­vi, il­ma hu­a­le hä­e­vi. Sy­äk­kä, ju­ak­ka, hui­lak­ka ja elä­mäst naut­tik­ka!